Kemiönsaari, Dragsfjärd, Örö

Örön länsirantaa. © Ari Linna

Örö avattiin yleisölle kesäkuussa 2015. Metsähallitus on kehittämässä saaresta Saaristomeren kansallispuiston vetovoimakohdetta. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä saaren luonto on ollut 90 vuotta puolustusvoimien säätelemän kulutuksen alla, käytännössä suojeltuna. Öröhön pääsee keväästä syksyyn aikataulutetun taksivene–yhteysalusliikenteen kulkiessa Kemiönsaaren Kasnäsin sataman ja Örön väliä. Aikataulut sekä tietoa saaren majoitusvaihtoehdoista ja muista turismipalveluista löytyvät osoitteesta: visitörö.fi.

Varuskuntatoiminta on ylläpitänyt Örön nummimaisten alueiden avoimuutta, ja niiltä osin saari muistuttaa Korppoon Jurmoa. Kosteat tervaleppä-koivulehdot tuovat mieleen Jurmon etelä- ja itälehdot, mutta Örössä saaristomännikkö on vanhempaa ja laajempaa kuin Jurmossa. Molempien elinympäristöt pohjaavat peruskalliopohjaiseen Salpausselkien hiekka-moreeni-reunamuodostumien viimeistelemään kokonaisuuteen.

© Ari Linna

Örö on kooltaan 1,5 x 3,5 km. Se on samalla leveysasteella Korppoon Utön ja Hangon kanssa, Hangon läntisen selän länsipuolella. TLY:n retkikohteista se on kaakkoisin ulkomeren äären retkikohde. Matka Kasnäsin satamasta Öröhön vie 30–45 minuuttia, ja matka Turusta Kasnäsiin noin 1,5 tuntia, joten saaren tavoitettavuus on hyvä, mutta huonojen linja-autoyhteyksien vuoksi edellyttää oman auton käyttöä. Örössä ei ole ympärivuotista asutusta eikä yksityisomistuksessa olevia tontteja. Erilaiset majoitusvaihtoehdot (hotellista retkeilymajaan ja telttailualueeseen) täydentyvät turistisesongin ajaksi ruokailu- ja kahvittelumahdollisuuksilla, ja saaressa on mahdollisuus saunoa vuokrasaunassa. Veneturismi keskittyy Gölen-lahdessa sijaitsevan sataman ja sen lähellä olevan 12 tuuman kasarmin alueelle.

Saaressa saa retkeillä vapaasti muutamaa pientä puolustusvoimien kulkukiellolla varustettua aluetta lukuun ottamatta. Vähintään 95 % saaresta kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin, niillä rajoituksilla, mitä Saaristomeren kansallispuisto sille asettaa. Metsähallitus on luonut Öröhön noin 10 km pituisen luontopolkuverkon, joka opastauluineen ohjaa saaren merkittävimpien luonto- ja kulttuurikohteiden äärelle. Saaren ennallistamistoimina muun muassa pohjois- ja eteläniemen puustoa on karsittu ja näkyvyyttä lisätty. Nummien avoimuus on varmistettu katajikkoa raivaamalla ja avomaaympäristöjen ylläpitoon on rakennettu laajoja lammas-karja-aitauksia.

Örössä on helppo kulkea. © Ari Linna
Maisemaa Södernäbbenin tyveltä länteen. © Ina Tirri

Örö lintuharrastuskohteena

Örön linnustosta ja sen tarkkailumahdollisuuksista on varuskunta-ajalta kertynyt vain satunnaista tietoa. Vapaaehtoinen, Metsähallituksen aloitteesta perustettu lintujen tarkkailu (Lintuprikaati huhtikuusta 2014 toukokuuhun 2015: noin 30 lintuharrastajaa, pääasiassa TLY:n jäseniä) on lisännyt tietoa saaren lintumaailmasta. Yhteenvetoartikkelit on julkaistu alan lehdissä: Linnut 2/2015, Ukuli 3/2015 ja Skärgård 3/2015. Talkoojoukon jäsenet kertovat yksittäisistä retkistään Liisa Puhakan perustamassa blogissa. Blogiin (lintuprikaati.blogspot.com) on lisätty eri vuodenaikoja käsittelevät englanninkieliset yhteenvedot.

Örössä retkeilevän lintuharrastajan voi olla vaikea hahmottaa, missä lintuja kannattaa tarkkailla. Örön retkeilyä voisi verrata retkeilyyn parilla vastaavalla melko laajalla kokonaisuudella, Kökarissa ja Hankoniemellä. Hyviä tai kohtuullisen hyviä lintujentarkkailukohteita on useita, ja niiden välissä on alueita, joilla lintujen havainnointi on alueen metsäisyyden vuoksi hankalampaa. Helpoimmin tarkkailtavat kohteet ovat Örössäkin ne, joilta kertyy suurin osa havainnoista. Niitä ovat merelle pohjoiseen ja etelään työntyvät niemet, Norra udden ja Södernäbben, molempien niemien tyvien katajakedot ja lehdot, saaren suuret ruoikkoreunaiset lahdet Balget ja Storviken sekä kahden erillisen kasarmialueen kylämäiset alueet. Havainnot jalohaikarasta, allihaahkoista, maakotkista, muuttohaukoista, leveäpyrstökihuista, turkinkyyhkyistä, virtavästäräkistä, idänuunilinnuista, taigauunilinnuista, pikkusiepoista, sepelsieposta, pähkinänakkeleista ja pikkusirkusta liittävät saaren yhtenä Saaristomeren vähiten tunnettuna helmenä ulkomeren muiden lintusaarten ketjuun. Örössä on vuosiksi löytöretkitunnelmaa sellaisen lajiston parissa, missä välisaariston lajit (esim. töyhtötiainen ja pyy) ovat tarjolla merellisen lintumaailman kanssa, mutta missä esimerkiksi kesykyyhky, harakka ja varpunen ovat vain vaivoin havaittavissa, jos ollenkaan.

Södernäbbenin kallio on hyvä muuttolintujen havainnointipaikka. © Ina Tirri

Muuttolinnut

Saaren muuttolintujen tarkkailu on palkitsevaa etenkin syys-lokakuussa, jolloin Södernäbben ohjaa muuton saaren päältä etelään Itämerelle. Suomenlahtea myötäilevästä muutosta allien päiväsummat voivat olla lokakuun alkupuolella tuhansissa, varpushaukkojen päiväsummat nousevat yli sadan ja hiirihaukkojen kymmeniin yksilöihin. Osa petolinnuista muuttaa saaristomme ulkoreunaa seuraten myös itään, osa länteen; sepelkyyhkyjä, tiaisia, pyrstötiaisia, peippoja, järripeippoja ja vihervarpusia muuttaa syksyllä Södernäbbenillä ja sen ohi tuhansia, mutta tulevat vuodet näyttävät, kuinka suuria niiden summat voivat olla. Punarintojen, hippiäisten ja pyrstötiaisten päiväsummat ovat toistaiseksi olleet suurimmillaan tuhannen luokkaa.

Kevätmuutolla monet vesilintuparvet lipuvat Örön ohi kaukana eteläisellä merellä, mutta valkoposkihanhien ja sepelhanhien muutto voi olla näyttävää, ja kuikkalintuja näkee enemmän kuin esimerkiksi kahlaajia. Hanhien, kurkien ja muiden suurikokoisten kevätmuuttajien yleisyys liittyy luultavasti vallitseviin sääoloihin, etenkin tuulen suuntaan ja sumu- sekä saderintamien sijaintiin. Kevään ensimmäisistä vesilinnuista haahkat saapuvat maaliskuun lopulla ja määrät ovat suurimmillaan huhtikuun puolivälissä. Mustalintu runsastuu toukokuun puoleenväliin mennessä, mutta alli on ollut keväällä melko vähälukuinen – ehkä muuttanut ulompaa merellä.

Ulkosaarille tyypilliset läpimuuttavat varpuslinnut ovat keväällä yleisiä myös Örössä. Vaikka mereltä linnun silmin katsottuna rannikko on tältä osin monimuotoinen, eikä syksyistä selvää suppiloefektiä (Södernäbben) voi kevään päivämuutossa nähdä, saari täyttyy keväällä varpuslinnuista ja esimerkiksi havainnot sepelrastaasta, mustaleppälinnusta, pikkusieposta ja sepelsieposta ovat mahdollisia. Metsäisillä alueilla voi maalis─toukokuussa todeta puukiipijöiden ja käenpiikojen runsauden, kuulla palokärjen, pikkutikan ja kulorastaan pitävän reviiriään kymmenien kultarintojen sekä satakielten pysähtyessä saareen laulamaan. Lahdilla voi kuulostella rantakanoja ja viiksitimaleita, ja kuivilta nummilta laskea läpimuuttavien kivitaskujen ja pensastaskujen määriä.

© Ari Linna

Kesän linnut

Kuten muukin saaristo, kesällä Örö tyhjenee läpimuuttavista linnuista ja täyttyy kesälomiaan viettävistä turisteista. Linturetki Öröhön voi kuitenkin paljastaa saaresta piirteitä, joita Lintuprikaati ei pystynyt paljastamaan. Taksvärkkivuonna saaressa oli paljon muuta saaren yleisökäyttöön avaamiseen liittyvää toimintaa, ja kesän havainnointi oli puutteellista. Saarella tuntuu kuitenkin olevan pieni kirjokerttukanta ja riuttatiirasta kiersi huhuja. Vinkkejä kesäretkelle voi hakea sivustolta: www.luontoon.fi/oro, josta löytyy myös karttoja.

 

 

(Teksti: Ari Linna)