Rengastus

Kottarainen on klassinen pönttörengastuslaji.
Töyhtöhyypän poikanen rengastettavana.
SSP:ssä voi sopivalla pensaikko- tai ruovikkopaikalla päästä tutustumaan juovattomiin kerttusiin kädestä pitäen. Tässä luhtakerttunen.
Massa-aikaan punarintoja tulee lintuasemilla verkoista satoja päivässä.
Ulkomaiset kontrollit tuovat vaihtelua rengastukseen. Tässä hollantilaisen punarinnan rengas.
Lintuasemilla pääsee myös tutustumaan harvinaisempiin siivekkäisiin. Tässä vanha sepelsieppokoiras.

Rengastuksen historia Varsinais-Suomessa

Lintujen rengastus alkoi vuonna 1899 tanskalaisen Hans Christian Mortensenin merkittyä kottaraisia alumiinirenkain. Suomessa toimintaan ryhdyttiin vuonna 1913 Johan Axel Palménin johdolla. Varsinais-Suomessa toiminta oli kuitenkin melko vähäistä aina 1930-luvulle saakka, eikä sotien jälkeenkään maakunnasta löytynyt juuri muita aktiivisia rengastajia kuin Lars von Haartman. Vähitellen rengastusaktiivisuus kuitenkin kasvoi, ja 1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle siirryttäessä varsinaissuomalaisten pulttausmäärät kasvoivat kohisten. Isossa roolissa olivat lintuasemat, tärkeimpänä 1962 perustettu Jurmon lintuasema Korppoossa. Viime vuosikymmeninä rengastus on kehittynyt yhä tieteellisempään suuntaan, kuten jäljempänä selostetaan.

 

Miksi lintuja rengastetaan?

Alun perin lintuja rengastettiin, jotta voitaisiin selvittää niiden muuttoreittejä ja talvehtimisalueita. Tämä on edelleen yksi tärkeimpiä tutkimusalueita. Lisäksi rengastuksella kerätään tietoa lintujen eliniästä ja kuolleisuudesta, kotipaikkauskollisuudesta, kannanvaihteluista, poikastuotosta, loisista ja erilaisista käyttäytymiseen liittyvistä kysymyksistä: ison osan näistä tiedoista saa kerättyä myös silloin, kun rengastettua lintua ei enää saada uudelleen pyydystettyä eli kontrolloitua. Ilman rengastusta ei pysty keräämään tietoa esimerkiksi varpuslintujen poikastuotosta, sillä ikäluokkien määrittäminen on maastossa usein mahdotonta. Seuraavassa käydään läpi erilaisia rengastuksen muotoja. Lisätietoja löytyy myös Rengastustoimiston www-sivuilta.

 

Poikasrengastukset

Poikasrengastuksiin tarvitaan rajoitettu tai yleinen pesäpoikaslupa. Moni rengastaja aloittaa nimenomaan rengastamalla poikasia pesistä: esimerkiksi kotipihan kottaraisista ja tiaisista on hyvä aloittaa. Usealla rengastajalla on oma pönttöalue, jonka pesintöjä hän seuraa vuodesta toiseen rengastaen poikaset. Tällä tavalla saadaan kerättyä arvokasta tieteellistä aineistoa. Toisaalta voidaan rengastaa myös avopesijöiden poikasia: tällöin pesien etsintä vaatii kokemusta ja vaivannäköä, mutta tuloksena saadaan rengastettua harvalukuisia rengastuslintulajeja. Poikasia rengastetaan paljon myös saaristolintuseurannan yhteydessä.

Petolintujen rengastus on yksi poikasrengastuksen muoto. Vaadittuna lupana toimii joko petolintulupa tai petolinnut sisältävä pesäpoikaslupa. Petorengastus vaatii yleisesti ottaen paljon työtä: metsään viedään kohdelajeista riippuen tekopesiä ja pönttöjä, joita huolletaan ja tarkastetaan. Lisäksi luonnonpesiä etsitään. Itse pesälle kiipeäminen tapahtuu käyttämällä tolppakenkiä ja turvavaljaita. Poikkeuksen muodostaa tuulihaukkojen rengastus, sillä tuulihaukan pöntöt sijaitsevat peltojen keskellä latojen seinillä.

 

Sisämaan seurantapyynti eli SSP

SSP on tarkoin vakioitu aikuispyynnin muoto, joka vaatii rengastajalta joko lintuasema- tai seurantapyyntiluvan. Sen tarkoituksena on selvittää vuosien välistä kannanvaihtelua ja poikastuottoa sekä paikkauskollisten lintujen kuolevuutta. SSP on ehkä tärkein rengastuksen muoto Suomessa, sillä poikastuotosta ja kuolevuudesta eivät muut seurantamenetelmät tuota aineistoa. SSP:n piiriin toivottaisiinkin lisää rengastajia ja uusia pyyntipaikkoja kaikkialle maahamme.

Käytännössä pyynti tapahtuu virittämällä vakiomäärä rengastusverkkoja samoille verkkolinjoille vuodesta toiseen 12 kertaa touko-elokuun aikana. Pyyntipaikan saa päättää itse, mutta ympäristön pitäisi pysyä mahdollisimman samanlaisena vuodesta toiseen; siksi sopiva paikka on usein ruovikko, pensaikko tai oma piha. TLY:n alueella SSP:hen osallistuu nykyään lähemmäs kymmenen pyyntipaikkaa.

Turun Ruissalon SSP-rengastuksista kerrotaan tällä sivustolla, jossa esitellään myös Ruissalon Ruokintavakiopyynti-rengastusprojektia.

 

Lintuasemarengastus

Lintuasemilla rengastetaan läpimuuttavia ja pesiviä lintuja vuodesta toiseen samoilla paikoilla. Lintuasemilla rengastamiseen vaaditaan lintuasemalupa, jonka anomista varten tarvitaan lintuasematentin suorittaminen sekä riittävää käytännön harjoittelua kokeneen rengastajan mukana. Ainoa TLY:n alueella nykyään toimiva lintuasema sijaitsee Korppoon Jurmossa. Jurmossa verkkorengastus on yksi aseman päivärutiineista; lisäksi pienemmissä määrin lintuja rengastetaan kahlaajakatiskoilla ja siemenpyydyksillä. Viime vuosina merisirrien syksyinen pyynti on ollut menestyksellistä. Toiminnan tarkoituksena on itse rengastusten ja kontrollien tekemisen lisäksi selvittää vuotuisia kannanvaihteluja vakioverkkolinjoilla sekä kerätä lintujen mittatietoja.

Voit tutustua rengastukseen Jurmon lintuasemalla muutaman videon kautta. Videot on kuvannut Jyri Juuti ja niillä esiintyy nuorisojaostolainen Elmeri Juuti sekä rengastaja Pekka Virtanen.