Jurmon rengastusohjeet

Jurmon kiinteät verkkopaikat. Punaiset ovat vakiopyynnissä käytettäviä verkkoja, siniset muita pikkulintuverkkoja ja keltaiset petoverkkoja.

1. Yleistä

Jurmossa rengastamiseen tarvitaan henkilökohtainen Rengastustoimiston myöntämä lintuasemalupa. Rengastuksessa tulee noudattaa rengastajan käsikirjan ohjeita. Tärkeintä on, ettei lintujen turvallisuudesta tingitä: mikäli lintuja alkaa tulla enemmän kuin rengastaja pystyy hallitsemaan, on verkkoja tyhjennyksen jälkeen suljettava, kunnes tilanne rauhoittuu.

2. Pyyntimuodot

Jurmon rengastustoiminnan tärkein osa on muutonaikainen varpus- ja petolintujen verkkopyynti suolla ja männikössä. Erityisen tärkeä osa verkkorengastusta on vakiopyynti, jonka avulla kerätään seuranta-aineistoa läpimuuttavista varpuslinnuista. Lisäksi voidaan rengastaa pesivien lintujen poikasia, levähtäviä kahlaajia ja aseman ruokinnan lintuja. Merisirrien lukurengastusprojektiin voi mielellään osallistua loppusyksyllä–alkutalvella.

Verkkopaikkoja pikkulintuverkoille on suon laidalla 13 (joista 7 vakiopyyntiverkkoa) ja männikössä 25 (joista 7 vakiopyyntiverkkoa). Verkkopaikkojen sijainti selviää yllä olevasta kuvasta.

2.1. Vakiopyynti

Vakiopyynnin ideana on kerätä vertailukelpoista aineistoa läpimuuttavista varpuslintukannoista. Tämä toteutetaan niin, että seitsemästä vakiopyyntiverkosta ensimmäisen viiden tunnin rengastukset ja kontrollit merkitään omalla pyyntitapatunnuksellaan. Nämä seitsemän verkkoa ovat yleensä tuottoisimmat, joten vakiopyynnin takia ei jouduta tinkimään massarengastuksesta. Myös muita pikkulintu- ja petoverkkoja voi pitää auki vakiopyynnin ohessa vapaasti. Rengastus ei siis muutu rajoitetummaksi vakiopyynnin myötä; ainoastaan merkinnät tarkentuvat.

Vakiopyynti suoritetaan 20.3.–10.6. ja 10.8.–15.11. välisenä aikana, jos asemalla on vähintään yksi rengastaja ja sää sen sallii. Myös keskikesän vakiopyynnit ovat hyödyllisiä, jos tähän riittää intoa. Myöhäisinä keväinä pyyntiä ei tietenkään voida aloittaa ennen lumien sulamista. Vakiopyynnistä voidaan poiketa huonon sään lisäksi elokuussa kahlaaja- ja marraskuussa merisirripyynnin takia.

Vakiopyynti tapahtuu valinnaisesti joko suon laidan tai männikön verkkopaikoilla tai molemmilla (jos rengastajia useita tai lintuja on vähän). Näillä pidetään pyynnissä aina samat seitsemän pikkulintuverkkoa, ellei poikkeuksellinen lintujen runsaus sitä estä. Suon laidassa nämä verkot ovat lähinnä muinaismuistoa olevat seitsemän verkkoa, männikössä puolestaan muinaismuistolle johtavat polun eteläpuolella olevat neljä ja pohjoispuolella olevat kolme verkkoa (katso kuva - vakiopyyntiverkot merkitty punaisella). Vakiopyynnin suorittaminen merkitään asemalomakkeelle rengastuskohtaan merkitsemällä tunnus-kenttään C, W+C tms (tärkeintä ei ole kirjauksen täydellinen muoto vaan se, että vakiopyynnin pitäminen käy ilmi!).

Vakiopyyntiverkkojen tulee olla pyynnissä 30 minuuttia ennen aamuvakion alkamista (aamuvakion alkamiskellonajat löydät aseman seinältä). Vakiopyyntiä jatketaan aina tasan viisi tuntia, ellei laivalle ehtiminen tai säätilan huonontuminen katkaise sitä. Viiden tunnin jälkeen rengastusta voi jatkaa vapaasti.

Vakiopyynnissä (5 tuntia) saatujen lintujen pyyntitavaksi merkitään Sulassa C, vakiopyyntiverkoilla pyynnin jälkeen saatujen sekä muilla pysyvillä paikoilla verkoilla rengastettujen lintujen pyyntitavaksi merkitään W. Huomaa myös merkitä SUO tai MÄNNIKKÖ sarakkeeseen "tarkempi paikka".

Esimerkki: On huhtikuun 15. päivä ja aamuvakio alkaa klo 6.15. Rengastajana valitset suuremman rengastusmäärän toivossa vakiopyynnin paikaksi suon, joten virität vakiopyyntiverkot pyyntiin klo 5.45 mennessä. Lisäksi pidät suolla pyynnissä kuusi muuta verkkoa ja männikössä petoverkot. Vakiopyynti jatkuu klo 10.45 asti, joten klo 5.45–10.45 vakiopyyntiverkoilla saadut linnut merkitään pyyntitavalla C. Muista verkoista tulleet linnut merkitään pyyntitavalla W. Vakiopyynnin päätyttyä päätät jatkaa rengastusta samoilla verkkopaikoilla, jolloin myös vakiopyyntiverkoista tulleet linnut merkitään W.

2.2. Muu verkkopyynti

Vakiopyynnin ohessa voidaan rengastaa valinnaisella määrällä muita verkkoja ensisijaisesti valmiilla kiinteillä verkkopaikoilla, joita on suolla 14 ja männikössä 25.

Petolintujen pyyntiä varten on olemassa paikat seitsemälle petoverkolle: männikössä viiden verkon linja aamuvakiopaikalle menevän polun varressa ja yksi verkkopaikka polun itäpuolella olevalla aukiolla sekä suolla yksi verkkopaikka. Nämä toimivat hyvin varpushaukkapyynnissä ja tuottavat ajoittain myös muita petoja sekä muita isoja lintuja (lehtokurppa, käki).

Petoverkkoja käytetään omilla paikoillaan myös pöllöpyynnissä. Atrapin käyttö on sallittua ja jopa suotavaa. Eniten saalista tuottavat sarvi- ja helmipöllöatrapit.

2.3. Kahlaajapyynti

Kahlaajapyyntiä harjoitetaan saaren länsipäässä. Kahlaajakatiskoja voidaan pitää pyynnissä kesäkuun lopulta alkaen, mutta lintujen pesinnän vaihetta on seurattava ja varsinkin alkukaudesta varmistuttava siitä, ettei pesintä häiriinny. Sopivia paikkoja ovat Järvi, Etelälahti ja Heinäsaari, joiden läheisyydessä myös kahlaajakatiskoja säilytetään (kuva 2).

Katiskojen ollessa pyynnissä ne on tarkastettava vähintään tunnin välein esim. kaukoputkella kauempaa katsomalla. Tällöin minimoidaan varisten, varpushaukkojen ja veden korkeuden muutosten aiheuttamat tappiot.

Katiskat pyytävät parhaiten aivan vesirajassa. Sekä veden että maan puolelle sijoitetaan johdinaidat, joita tuetaan noin puolen metrin tai metrin välein kivillä, kepeillä tms. Johdinaita kannattaa kiinnittää huolella, sillä huonosti kiinnitetty johdinaita ei välttämättä kestä aaltojen aiheuttamaa painetta ja myös ohjaa huonosti lintuja.

Merisirrejä voi rengastaa Heinäsaaressa katiskoilla loppusyksyllä–alkutalvella. Parasta aikaa on marras–joulukuu. Asemalla on tarkat ohjeet pyydystykseen, merkintään ja mittaukseen. Jos haluat rengastaa merisirrejä, ota yhteyttä projektin vastuuhenkilöön: william.velmala(ät)gmail.com

2.4. Muu pyynti

Aseman piharuokinnalta voi rengastaa lintuja siemenpyydyksillä ja katiskoilla. Pyydykset löytyvät asemarakennuksen alta.

Pesivien lintujen rengastus on kesällä toivottavaa. Helpointa on kottaraisen poikasten rengastaminen männikön reunan ja aseman pihan pöntöistä, joissa varttuu vuosittain noin 50 kottaraista. Länsireitin laskemisen yhteydessä voidaan rengastaa yksittäisiä kahlaajien poikasia.

Monista muista lintuasemista poiketen on muistettava, että Jurmossa verkkoja ei voi pystyttää mihin tahansa. Etenkin kylän läheisyydessä on käytettävä harkintaa ja kysyttävä aina maanomistajilta, sopiiko teemaverkon pystyttäminen.

3. Mittaus

Lintujen mittaus tuottaa erittäin arvokasta aineistoa ja siihen on panostettava aina, kun lintuja tulee maltillisesti. Ikä- ja sukupuolimäärityksen lisäksi linnuilta tulisi mitata seuraavat suureet tässä tärkeysjärjestyksessä: siipi, paino, rasva, lihas. Eli tärkeintä on mitata siipi, sen jälkeen paino, sitten rasva ja lihas. Ei-varpuslinnuilta mitataan ainoastaan siipi ja paino. Massapäivinä mittaus ei tietenkään aina ole mahdollista, mutta silloinkin tulisi pyrkiä mittaamaan osa linnuista, vähintään harvalukuiset lajit sekä laji- tai sukupuolimäärityksen kannalta olennaisia mittoja (esim. juovattomat Acrot). Siipi mitataan pääsääntöisesti maksimimenetelmällä, mutta seuraavilla lajiryhmillä käytetään minimimenetelmää: päiväpetolinnut, kyyhkyt, pöllöt (paitsi varpuspöllö), kehrääjä, palokärki ja varislinnut. Rasvaindeksin mittaamisessa käytetään 9-portaista asteikkoa. Ohjeistus löytyy rengastuskansiosta.

Harvinaisuudet on syytä dokumentoida ja mitata erityisen tarkasti. Svenssonin vihreästä määritysoppaasta (löytyy asemalta sekä suomeksi että englanniksi) löytyy lajikohtaisesti tärkeimmät mitat, jotka olisi syytä ottaa varsinkin vaikeasti määritettäviltä lajeilta (esim. harvinaiset kultarinnat ja kerttuset). Aina tulisi mitata ainakin siiven pituus. Ota runsaasti kuvia eri valaistuksissa ja kuvaa potrettien lisäksi ainakin levitetty siipi, jalat, pyrstö ja pää.

Mittaa ja valokuvaa aina vieraskontrollit.

4. Rengastusten ja kontrollien tallentaminen

Rengastajat ilmoittavat rengastukset ja kontrollit itse sähköisessä muodossa Rengastustoimistoon Lintuvaaran kautta. Rengastusvastaava avustaa tarvittaessa rengastajia tietojen lähettämisessä.

Kun kirjaat Jurmon rengastus- ja kontrollitietoja Sulkaan, valitse "Lintuasema"-sarakkeeseen: "Jurmo". Tämän jälkeen Sulka täydentää automaattisesti oikeat koordinaatit ja kunnan. Lukitse kunta, lintuasema ja koordinaatit, jolloin ne tulevat seuraaville riveille automaattisesti oikein.

Pyyntitapaan merkitään C vakiopyynnin aikana vakiopyyntiverkoista tulleille linnuille, muista verkoista tulleille ja vakiopyynnin ulkopuolella kaikista kiinteistä verkoista tulleille W. Mikäli pidetään verkkoja aseman pihassa tai muilla tilapäisillä verkkopaikoilla, merkitään niistä tulleet linnut tunnuksella L. Lisäksi tarkkaan paikkaan kirjataan SUO, MÄNNIKKÖ tai ASEMA tai muu vastaava paikka, esimerkiksi ESTREVLARNA.

Kun lähetät rengastustiedostoja toimistolle, merkitse rivit valmiiksi, jolloin ne muuttuvat vihreiksi. Myöhemmin Rengastustoimiston henkilökunta siirtää tiedot Sulasta TIPU-tietokantaan, jolloin rivit muuttuvat sinisiksi.

Kotimaiset ja Jurmon omat kontrollit ilmoitetaan Sulan kautta. HUOM! Myös omat, myöhemmät kuin saman päivän kontrollit on kirjattava ylös ja ilmoitettava! Ulkomaiset renkaat ilmoitetaan Rengastustoimistoon rengaslöytölomakkeella, sillä niitä ei voi tallentaa Sulkaan.

Rengastajien tekemät lukukontrollit suomalaisista renkaista lähetetään kontrollitiedostossa. Tällöin pyyntitavaksi koodataan R (=metallirengas luettu pyydystämättä lintua) tai T (=väritunniste luettu pyydystämättä lintua).

Rengastukset ja kontrollit merkitään asemalomakkeelle omiin sarakkeisiinsa. Etusivun rengastusosioon merkitään käytetyt pyydykset eroteltuna vakio- ja lisäverkkoihin sekä paikkakohtaisesti (suo, männikkö, asema). Aina kun viiden tunnin vakiopyynti suon tai männikön seitsemällä vakiopyyntiverkolla on pidetty, merkitään asemalomakkeelle kyseisen paikan vakioverkkojen kohdalle tunnus C.

Myös mahdolliset tappiot kirjataan ylös rengastusosion lisätietokohtaan. Tappioista kirjataan laji, lukumäärä ja oletettu syy (esim. pikkulepinkäisen tappama). Niistä pitää myös ilmoittaa Rengastustoimistoon (sähköpostitse).

5. Rengastusvälineet ja niiden ylläpito

Asemalla on pikkulintu- ja petoverkkoja, renkaat, pihtejä, siipimittoja ja vaakoja sekä lintupusseja. Jos käytät kolopihtejä, tuo ne itse mukanasi.

Pidä huoli käyttämistäsi pyyntivälineistä. Jos verkkoihin tulee suuria reikiä, ne paikataan tai jos tähän ei löydy osaamista, asiasta ilmoitetaan aseman rengastusvastaavalle. Verkot pitää kuivata ennen niiden säilömistä omalle paikalleen (ks. jäljempänä). Katiskoista poistetaan levä ja roskat jokaisen käyttökerran jälkeen. Käännä katiskat ylösalaisin, kun et käytä niitä, ja laita päälle painoksi kiviä tms., jotta myrskytuuli ei lennätä niitä pois.

Käy läpi rengasvarasto aina ennen kevään ja syksyn rengastuskausien alkua ja ilmoita määrät rengastusvastaavalle, jotta renkaat eivät pääse loppumaan massakausien aikana. Jos renkaat alkavat olla vähissä rengastuskauden aikana, ilmoita tästä rengastusvastaavalle.

Kaikki rengastusvälineet katiskoja ja siemenpyydyksiä lukuun ottamatta löytyvät asemarakennuksen eteishuoneesta, jota voi myös käyttää lintujen käsittelyyn esim. talvisin aseman ruokinnalta rengastaessaan. Verkot ovat pöydän vetolaatikoissa lajiteltuina pikkulintu- ja petoverkkoihin. Renkaat, pihdit ja mittausvälineet sijaitsevat ovea vastapäisen kaapin alaosassa.